Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös tapauksessa Dewberry Group, Inc. v. Dewberry Engineers Inc. on muuttanut tapaa, jolla tuomioistuimet arvioivat vahingonkorvauksia tavaramerkkiriidoissa. Tuomioistuin päätti yksimielisesti, että Lanham-asetuksen säännös, joka mahdollistaa kantajalle oikeuden saada vastaajan tuotot, ei koske niihin liittyvien yhteisöjen tuottoja, jotka eivät ole suoraan osallisina oikeudenkäynnissä. Tämä tulkinta vahvistaa, että laki rajoittaa perittävät tuotot vain nimetyn vastaajan tuottoihin.
Kiista keskittyi nimen "DEWBERRY" käyttöön. Aiempi vuonna 2007 tehty sovittelu koski nimen käyttöä kiinteistöalalla. Vuonna 2017 Dewberry Group kuitenkin teki brändiuudistuksen, mikä johti Dewberry Engineersin tavaramerkkiloukkauskanteeseen. Vaikka Dewberry Engineers sai voiton oikeudessa, asianmukaisten vahingonkorvausten kysymys jäi ratkaisematta.
Dewberry Group väitti, että sen pitkän aikavälin taloudelliset tappiot tekivät voittojen luovuttamisesta kohtuutonta. Sitä vastoin Dewberry Engineers katsoi, että sidosteisten yhteisöjen tuotot olisi otettava huomioon vahingonkorvauksissa. Nämä samalla henkilöllä hallitut yhteisöt harjoittivat konsernin sisäisiä palveluita ja tuottivat tuloja kaupallisista vuokrasopimuksista. Alin oikeusaste sisällytti nämä tuotot laskelmiin, mikä johti lähes 43 miljoonan dollarin korvausmääräykseen, jonka neljäs piirituomioistuin vahvisti.
Korkeimmassa oikeudessa käydyssä väittelyssä Dewberry Engineers siirsi painopisteen voittoja koskevasta säännöksestä kohti kohtuullista summaa koskevaa säännöstä ja yhtiön oikeudellisen erillisyyden ohittamista (ns. corporate veil-piercing). Kohtuullista summaa koskeva säännös antaa tuomioistuimille mahdollisuuden mukauttaa palkkioita, joita pidetään riittämättöminä tai liiallisina. Dewberry Engineers väitti, että alin oikeusaste sovelsi tämän säännöksen nojalla kaksivaiheista prosessia, mutta korkein oikeus totesi, ettei kohtuullista summaa koskevaa säännöstä ollut lainkaan käsitelty.
Korkein oikeus hylkäsi myös yhtiön oikeudellisen erillisyyden ohittamista koskevan väitteen todeten, ettei sitä ollut aiemmin esitetty tai käsitelty. Tämä johti asian palauttamiseen alemmalle oikeusasteelle näiden seikkojen uudelleenkäsittelyä varten.
Oikeusneuvos Sotomayorin erityismielipide korosti, että vaikka yhtiöiden erillisyys on perustavanlaatuinen periaate, tuomioistuinten ei tule jättää huomiotta taloudellisia realiteetteja. Hän ehdotti, että tietyissä tilanteissa sidosteisten yhteisöjen tuotot voitaisiin sisällyttää vahingonkorvauksiin. Korkein oikeus kuitenkin salli alempien tuomioistuinten tutkia näitä kysymyksiä asian uudelleenkäsittelyn yhteydessä.
Tämä päätös korostaa tavaramerkkilain monimutkaisuutta, erityisesti kun mukana on useita yhteisöjä. Yritysten on pysyttävä valppaina tavaramerkkiensä suhteen ja ymmärrettävä sidossuhteiden ja yhtiörakenteiden oikeudelliset seuraukset. Brändin suojaaminen vaatii paitsi toiminnan tuntemista myös tietoisuuden ajankohtaisuutta ja syvyyttä.
Tapauksen edetessä se tulee vaikuttamaan tavaramerkkioikeudenkäyntien suuntaan ja vahingonkorvausmääräysten standardeihin. Ennakoiva tavaramerkkien valvonta on välttämätöntä taloudellisten ja maineeseen kohdistuvien riskien lieventämiseksi. Oikeilla työkaluilla yritykset voivat välttää kalliita oikeusriitoja ja ylläpitää vahvaa brändisuojaa muuttuvassa markkinaympäristössä. Muuttuva tilanne edellyttää myös immateriaalioikeuden viimeaikaisen kehityksen seuraamista.
Lopuksi on todettava, että oikeusjärjestelmä kehittyy jatkuvasti, ja keskustelut Yhdysvaltain tavaramerkkilain oikeudellisista uudistuksista jatkuvat.